AURINKO JA KUU    Am
         
         sävel : O. Heinonen
         san   : Heinonen, T. Koskinen

         AURINKONA LOISTAT MULLE,
         KUUHUN VALOS HEIJASTUU.
         TUO KUU, NYT OLENKO MÄ SULLE ?
         LÄMPÖS MULLE KANTAUTUU.

         KIIRE JOSKUS PÄIVÄN TÄYTTÄÄ,
         ILLAN TULLEN RAUHOITTUU.
         TIEDÄN KUINKA AJAN KÄYTTÄÄ,
         KUN SAAVUT, MUU JO UNOHTUU.

         TAIVAAN KANTEEN KUULUU AURINKO JA KUU,
         NYT MULLE PALJASTUU,
         SÄ AURINKO, MÄ KUU.

         TAIVAAN KANTTA AINA KAKSI HALLITSEE,
         KUU TOISTA TARVITSEE
         JA YÖN SE VALAISEE.

         MIELESSÄMME HIEKKA POLTTAA,
         KAUNIS MERI KEINUTTAA.
         ILLAN TUULI, HUUMAA, TUOKSUU.
         SILKKIIN IHO RAKASTUU.

         RAUHAA RANNAN VALOT HEHKUU,
         AIKA HETKEKS` SEISAHTAA.
         KATSEET KOHTAA, MEISTÄ TUNTUU
         TÄÄ HETKI, MUU JO UNOHTUU.

         TAIVAAN KANTEEN KUULUU AURINKO JA KUU,
         NYT MULLE PALJASTUU,
         SÄ AURINKO, MÄ KUU.

         TAIVAAN KANTEEN KUULUU AURINKO JA KUU,
         NYT MULLE PALJASTUU,
         SÄ AURINKO, MÄ KUU.

         TAIVAAN KANTEEN KUULUU AURINKO JA KUU,
         NYT MULLE PALJASTUU,
         SÄ AURINKO, MÄ KUU.